Historiikki – Orimattilan Vanhustentaloyhdistys ry

ORIMATTILAN VANHUSTENTALOYHDISTYS RY:N HISTORIIKKI 1969-2020

Orimattilan vanhustentalohankkkeen historiikki käynnistyi vuoden 1960-luvun loppupuolella. Sen alkuvaiheet avautuvat 7.10.1969 Pitäjäsanomissa olleesta lehtiartikkelista, joka pohjautuu mainittuna ajankohtana julkaistuun Aulis Jokisen kirjoitelmaan ”Paljon puhuttu vanhustentalo”. Sisällöltä löytyi seuraava teksti:

”Paljon on vettä virrannut Palojoessa sen jälkeen, kun viimeksi kirjoittelin vanhustentalosta. Tässä kuussa tarkemmin 21.10.1969 tulee kuluneeksi tasan kolme vuotta siitä, kun panin alulle tutkimuksen suorittamisen Orimattilassa vanhusten asuntojen ja vuokra-asuntojen tarpeesta. Luulisi tuona aikana jo jotakin tosiaan tapahtuneen. Se, minkä voi tällä hetkellä todeta on se, että taloja nousee keskustaan kuin sieniä sateella, mutta sitä kaivattua vanhusten taloa ei vaan.

Tosiasiassa aloite oli tehty vain tutkimuksen suorittamiseksi. Itse vanhustentaloaloite on sitä jo paljon vanhempi ja sen hankkeen toteuttamista ovat esittäneet monet valtuustoryhmät.

On totta mitä Pekka Mäki-Latikka kirjoitti siitä, että moneen Orimattilaa pienempään kuntaan on jo saatu vanhustentalo. Niissä ei kuhnita. Mainittakoon, että lähetin aikoinaan kaiken sen materiaalin, mikä vanhustentaloasiassa oli Orimattilassa koottu, pyynnöstä Mäntyharjun kuntaan ja Järvenpään kaupunkiin. Niissä asiat ovat jo järjetyksessä, miten ironista, osittain meidän orimattilalaisten vanhusten kustannuksella.

Tämä kirjoitus pyrkii olemaan myös vastauksena niiden 27 vanhuksen kirjelmään, jonka he olivat laatineet elokuun 28. päivänä seurakunnan leirikodilla. Lisäksi sen kirjelmän allekirjoittajina oli myös seurakunnan työntekijöistä mm. yksi pappi. Siinä kirjelmässä jälleen tulee esille se, miten kipeä kysymys vanhusten asuntoasia Orimattilassa on.

Näiden vuosien aikana on tutkittu erilaisia vaihtoehtoja vanhustentalon toteuttamiseksi. Toimikunta on käynyt viimeksi Lempäälässä tutustumassa vanhusten palvelutaloon. Toimikunta oli päätynyt siihen ratkaisuun (koska kunta ei tuntunut olevan kiinnostunut yksin rakentamaan vanhustentaloa) että Orimattilaan tulisi perustaa vanhustentaloyhdistys kuten Lempäälässä ja tämän yhdistyksen avulla viedä asiaa eteenpäin. Tällöin olisi mahdollista saada ”ulkopuolista” rahaa hankkeelle. Yhdistyksen jäseniä voivat olla kunta, seurakunta, yhdistykset,järjestöt tms. sekä yksityiset henkilöt.

Tästä syystä onkin ensi sunnuntaiksi järjestetty kansalaiskoululle erittäin tärkeä tilaisuus (katso ilmoitus toisaalla tässä lehdessä) Kello 14 alkaa vanhustentaloyhdistyksen perustava yleinen kokous, johon toivon kaikkien asiasta kiinnostuneiden osallistuvan.

Kokouksessa valitaan perustettavalle yhdistykselle johtokunta ja puheenjohtaja sekä hyväksytään yhdistykselle säännöt.

1. Perustamispäätös

Vanhustentaloyhdistyksen perustamispäätös tehtiinkin 12.10.1969 kansalaiskoulun juhlasalissa, mihin edellä jo on viitattu. Kokouksessa valittiin johtokunnan puheenjohtaja, neljä varsinaista jäsentä ja neljä henkilökohtaista varajäsentä johtokuntaan. Kokouksesta laadittua pöytäkirjaa ei ole ollut käytettävissä.

Perustamisvaiheessa mukana oli koolle kutsujana toimineen Aulis Jokisen lisäksi muun muassa Aake Hakala kokousvastaavana, joka sittemmin huolehti yhdistyksen perustamiseen liittyvistä käytännön asioista. Jokaisella puolueella oli oma edustaja hallituksessa.

2. Hallinto ja yhteistyötahot

Yhdistyksen tultua perustetuksi käynnistyi yhteistoiminta Orimattilan kaupungin kanssa. Kunnanhallitus päätti 21.10.1969 yksimielisesti, että Orimattilan vanhustentaloyhdistys voi käyttää kunnanviraston henkilökuntaa, toimitiloja, konttorikoneita ja toimistotarvikkeita tarpeen mukaan. Muiden johtokunnan esitysten käsittelemisen kunnanhallitus päätti siirtää seuraavaan kokoukseen. Kunnanhallitus päättikin 4.11.1969 hyväksyä vanhustentalon huonetilaohjelman ja rakentamissuunitelman. Samalla kunnanhallitus päätti antaa vanhustentaloyhdistyksen johtokunnalle valtuudet hankkia vanhustentalon luonnospiirustukset sekä anoa rakentamista varten varoja Raha-automattiyhdistykseltä.

Edelleen kunnanhallitus päätti Orimattilan Vanhustentaloyhdistyksen toiminnan tukemiseksi

1. esittää kunnanvaltuustolle, että Orimattilan kunta liittyisi vanhustentaloyhdistyksen jäseneksi.

2. varata aikanaan vanhustentaloa varten tontin

Lisäksi kunnanhallitus katsoi, että vanhustentaloasiaa varten aikanaan perustetun toimikunnan työ on päättynyt, koska vanhustentaloyhdistyksen johtokunta on jo valittu.

Kuvassa ensimmäinen puheenjohtaja Aulis Jokinen

Yhdistyksen hallinnollisia asioita on hoitanut sääntöjen 4 §:n mukainen johtokunta, johon on kuulunut puheenjohtaja ja kuusi varsinaista jäsentä ja heille valitut henkilökohtaiset varajäsenet. Johtokunnan pitkäaikaisena puheenjohtajana toimi alusta alkaen Aulis Jokinen, jonka jälkeen puheenjohtajaksi siirtyi johtokunnan jäsenyydestä Pekka Mäki-Latikka toimien johtokunnan puheenjohtajana toistakymmentä vuotta. Tällä hetkellä puheenjohtajana on Pertti Oksanen.

Yhdistyksen hallinnolliset asiat hoidetaan Orimattilan Isännöintikeskuksessa, jossa isännöintitehtäviä hoiti pitkäaikaisesti Marja-Liisa Karjalainen aina vuoteen 2018 asti siirryttyään tuolloin eläkkeelle.

Johtokunnan jäseninä ovat olleet muun muassa Paavo Muinonen, Aili Aalto, Hertta Piispanen, Aarni Meronen, Onni Milen ja Eeva Kallio. Tällä hetkellä (2020) johtokunnan puheenjohtaja on Pertti Oksanen ja varsinaisina jäseninä Raija Anttila, Jorma Heikkilä, Hannu Huhmarkangas, Lahja Kanerva, Sakari Köylinen ja Arto Taavila.

Yhdistys on ollut käynnistämässä sosiaalipalveluja, joita on tuotettu osin julkisen rahoituksen, osin vapaaehtoistyön varassa. Toiminta on nojannut monelle vastaavalle yhdistykselle elintärkeään Raha-automaattiyhdistykseen, jonka ohella tuolloinen sosiaaliministeriö aluksi tuki vanhustentalojen perustamista. Näin tapahtui myös Orimattilan Vanhustentaloyhdistyksen käynnistämien vanhustentalojen rakentamisen kohdalla.

Orimattilan Vanhustentaloyhdistyksen tavoitteena oli rakentaa vähävaraisille vanhuksille halpoja vuokra-asuntoja. Taloista valmistui 1970-luvulla Illansuu ja Kuivannolle 10- paikkainen asuintalo. Koska vuokralaiset valittiin sosiaalisin perustein, tuli taloista valtaosin naisvaltaisia. Hankkeen taustalla olleiden poliittisten järjestöjen kansalaisia aktivoimaan ja valistamaan pyrkivä henki väritti jossain määrin myös Orimattilan Vanhustentaloyhdistystä. Muun muassa Kuivannolle perustettiin oma erillinen vanhustentalo lähinnä kylässä asuville vanhuksille. Kiinteistönhoidon lisäksi huomio kiinnitettiin vanhusten toimintakyvyn ylläpitoon.

Asukkaiden omatoimisuus alkoi kuitenkin ikääntymisen myötä vähetä. Samaan aikaan julkiset sosiaalipalvelut laajenivat ja Vanhustentaloyhdistyksen yhteistyö kunnan kanssa lisääntyi. Kaikki tämä johti toiminta-ajatuksen muutokseen: rakennukset päätettiin pitää asuintaloina.

Uudisrakentaminen sekä työntekijän palkkaaminen oli melkoinen taloudellinen satsaus. Lainaa saatiin Asuntorahastolta ja tukea Raha-automaattiyhdistykseltä sekä kaupungilta. Vuonna 1995 solmittiin sosiaalilautakunnan kanssa ostopalvelusopimus. Myösyös asukkaat valittiin nyt yhdessä sosiaalitoimen kanssa.

Asukkaiden muistelmat tuovat elävästi esille vaikkapa sen, että vielä 1970-luvulla köyhyys oli niin Suomessa kuin Orimattilassakin paitsi maaseudun monilapsisten perheiden myös vanhusten ongelma. Siksipä muutto saunamökistä suihkulla varustettuun yksiöön, virkeän asuinyhteisön osaksi, saattoi tuntua suorastaan "uudelta elämältä" - kuten eräs vuokralainen tätä vaihetta muistelee. Vaikka tuolta ajalta on vain tiettyä kohdeyleisöä palvelevaa pikkutietoa, ovat ne silti yleisestikin kiinnostavia juuri kuvatessaan vapaaehtoistyön merkitystä sosiaalipalvelujen rakennusvaiheessa ja toiminnan nykyistä limittymistä kuntien palveluverkostoihin.

Orimattilan Vanhustentaloyhdistys on tyypillinen palveluyhdistys. Toiminta kohdistuu vanhuksiin. Vanhusten asuntotilanne todettiin huolestuttavaksi 1960-luvulla. Myös kunta ryhtyi ponnella toimimaan ja rakensi Illansuun viereen 27-paikkaisen Iltaruskon.

3. Asuntoyksiköt

Alla olevasta koosteesta käy ilmi, miten vanhusentaloyhdistyksen asuntokokonaisuuksien perustamiset ovat ajoittuneet. Mitään yhteistä käsitettä rakennuskokonaisuuksille ei ole ollut. Ehkä voitaisin ruveta puhumaan Helinä-kodeista, millä tarkoitetaan yhdistyksen asuntojen muodostamaa kokonaisuutta.

Yhdistyksen omistuksessa on seuraavat kiinteistöt rakentamisvuosineen:

Illansuu 1975 34 asuntoa

560-418-0077-0025-H

Asuntopinta-ala 1968 m2

Maapohja 1820 m2

Palojenranta A ja B talot 1986 10 asuntoa

Palojenranta C ja D talot 1988 10 asuntoa

560-418-0029-0006-1

Asuntopinta-ala 161,225 ja 161,276 m2

Maapohja 5858 m2

Helinäntuvan palveluasunnot I 1993 10 asuntoa

560-418-0028-0021-X

Asuntopinta-ala 265 ja 265 m2

Maapohja 1 807 m2

Helinäntuvan palveluasunnot II 1995 10 asuntoa

560-418-0028-0020W

Asuntopinta-ala 276 m2

Maapohja 2 626 m2

Helinäntuvan palveluasunnot III 1997 10 asuntoa

560-4180028-0022-Y

Asuntopinta-ala 276 m2

Maapohja 2 179 m2 _________

Yhteensä 84 asuntoa

Asuntojen yhteispinta-ala on 3971 m2. Maapohjan arvon osalta keskeistä on rakennusoikeus, minkä suuruutta tässä yhteydessä ei ole kuitenkaan selvitetty.

4. Vanhustentaloyhdistyksen toiminta

Vanhustentaloyhdistyksen toiminta alkoi Illansuun kiinteistössä kesäkuussa 1975. Yhdistyksen perustamispäätöksestä ehti näin ollen kulua viisi vuotta. Tänä aikana tuli perustetuksi myös vanhustentalo Kuivannolle. Kunnan kotihoidon loppuessa Kuivannon talo myytiin sittemmin Kotosa Oy:lle asukkaiden siirtyessä kunnan keskustassa oleviin tukiasuntoihin.

Illansuun alakerrassa oli erillinen keittiö ja ruokailutila, missä valmistettiin ateriat talossa ja naapuritalon Iltaruskossa asuville, mikäli halusivat tulla ko. tilaan ruokailemaan.

Illansuun ruokalassa pääemäntänä oli Hilkka Keskevaari apunaan emäntä Maila Ollikka, joka työskenteli yhdistyksen palveluksessa yhteensä 23 vuotta. Työpaikan vaihdoksesta Maila toteaa ”päässeensä taivaseen eikä voi lähteä pois” oltuaan sitä ennen baarityössä. Joskus oli tullut puhetta palkantarkistuksestakin, mutta Maila sanoi, ettei raha ainakaan ollut ratkaiseva motiivi työnteolle. Iltaruskon talonmies Hilkka Hämäläinen suoritti myös Illnasuun siivous- ja talonmiehen työt.

Kuvassa emännät Hilkka Keskevaari ja Maila Ollikka

Illansuun jälkeen valmistui 1986 rivitaloratkaisuna Palojoenrannan A ja B talot. Vuonna 1988 valmistui niin ikään rivitaloratkaisuna Palojoenrannan C ja D talot.

Palveluasuntojen rakentaminen jatkui edelleen niin, että Helinäntuvan palveluasunnot I valmistui 1993, palveluasunnot II vuonna 1995 ja palveluasunnot III vuonna 1997.

Helinäntuvan rakentamisesta käytiin monipuolista keskustelua. Sanottiin muun muassa, että ”vanhassa sairaalassa on kaikki jo valmiina, minkä emännät kyllä tietävät”. Perustelun tarkoituksena oli välttyä uudisrakentamiselta. Päätökseksi tuli kuitenkin Helinäntuvan rakentaminen uudisrakennuksena.

Helinäntuvan rakentamispaikka oli Maila Ollikalle yllätys, kun olettamuksena oli tuvan rakentaminen Palojoen varteen, jossa kasvatettiin muun muassa perunaa Illansuun keittiön tarpeisiin. Emännät jopa itse hakivat sieltä perunat keittiöön.

Helinäntuvan ja Illansuun yhteistoiminnassa Helinäntuvalta tuotiin ruokaa myös Illansuuhun, missä oli käynnistynyt myös ystäväpalveluna ruoan vienti kotona asuville vanhuksille. Erikoista oli, että maitotölkit säästettiin ruoan pakkauksiksi, samaten leivät pakattiin erillispapereihin. Ystäväpalveluna alkanut ruoan kuljetus vakiintui myöhemmin kotipalvelulle, joka pyörillä suoritti kotiinkuljetuksen. Palvelu synnytti ruoan kuljetuksen myös viikonloppuisin. Sittemmin kotipalveluun saatii auto ruoan kuljetuksia varten.

Helinäntuvan ruokalassa oli myös joulukattaukset, joihin Maila Ollikka osallistui jouluaattoina yhteensä kahdeksan kertaa. Kattaukset työllistivät klo 6-16, kun jouluruokailuun osallistujia oli yhteensä noin 80 henkilöä. Ateriat alkoivat klo 12.

Keittiössä valmistettiin noin 90 ateriaa päivittäin. Näistä pääosan kaupungin kotipalvelu kuljetti vanhuksille kotiin. Keittiön kapasiteetti riitti 200 aterian valmistamiseen. Keittiötoiminnasta vastasi keittiömestari Harri Ojajärvi, mukana oli lisäksi kolme muuta henkilöä. Keittiömestari Harri Ojajärvi herätti ihmetystä ainakin avajaisissa, hän kun oli pari senttiä vaille kaksi metriä. ”Onpa iso emäntä” huivipäiset mummit päivittelivät.

Kuvassa keittiömestari Harri Ojajärvi

Talojen yhteistilassa alkoivat kokoontua perustajayhteisöjen sekä seurakunnan ohjaamat kerhot. Virkistystä tarjosivat niin ikään juhlat, retket. Helinäntuvassa järjestettiin myös muistotilaisuuksia, seurakunnan järjestämiä tilaisuuksia ja muita musiikillisia tilaisuuksia, mitkä sellaisenaan toivat sisältöä asumiseen.

Kaupungin päiväkeskuksen siirtyminen tapahtui Käkelän palvelukodista Helinäntuvan kiinteistöön, kun toinen vaihe valmistui 1995.

Talon ruokasalia keittiöineen oli mahdollista vuokrata kokoustiloiksi ja perhejuhlia varten. Vanhustenhuollon silloisen johtajan Anne Viidan mukaan kaupungin vanhustenhuollon ja vanhustentaloyhdistyksen Helinäntuvan yhteydessä alkaneessa yhteistoiminnassa paikataan avohuollon palveluissa ollutta aukkoa, mikä ilman yhdistystä ei olisi onnistunut. Yhdistyksellä on jatkossa Orimattilan vanhustenhuollossa vielä merkittävämpi rooli kuin tähän asti. Etuna on nimenomaan se, että yhdistys voi toimintaansa ja hankkeisiinsa saada avustusta Raha-automattiyhdistykseltä.

5. Yhteistyötahot

Kuten edellä on todettu, yhdistyksen perustaminen käynnistyi yksityisten henkilöiden toimesta. Perustamiskokouksen jälkeen toimintaa ovat olleet tukemassa myös kunta ja seurakunta.

Toimintaan on tietyiltä osin vaikuttanut myös paikalliset poliittiset järjestöt kunnan päätöksentekojärjestelmän kautta. Tämä on heijastunut myös yhdistyksen hallituksen kokoonpanoon.

Toiminnassa keskeistä oli alusta alkaen kunnan sosiaalitoimen kanssa tapahtunut yhteistoiminta. Sosiaalitoimi on aktiivisesti tukenut vanhusten ohjaamista yhdistyksen palvelutaloihin. Myös seurakunta on järjestänyt tilaisuuksia asukkaille, kuten edellä on todettu.

Nyttemmin keskeisin yhteistyötaho on Päijät-Hämeen hyvinvointikuntayhtymä, jonka kanssa on tehty muun muassa sopimus Illansuun tilojen käytöstä vammaisten asumisratkaisuihin.

6. Vanhustenhuollon valtakunnallinen kehitys

Jäljempänä historiikkia on käsitelty osittain kokonaisuuksina, miten valtakunnan tasolla vanhustenhuollon sisältö on eri vuosikymmeninä muuttunut ja miten se on heijastunut Orimattilan Vanhustentalo ry:n tekemiin ratkaisuihin.

1960 luku 1970- luku 1980 luku 1990- luku 2000- luku 2010

65-75 v % 5,1 6,6 7,9 7,8 8,4 13,6

75 + 2,3 2,7 4,1 5,7 6,6 8,5

Vuodesta 1972 lähtien on käynnistynyt vanhustenviikko, jota sittemmin on vietetty lokakuun toinen viikko. Ko. vuosikymmmenen aikana käynnistyi myös kotipalvelujärjestelmä. Kansanterveyslaki tuli voimaan 1972, jolloin kotona selviytymättömät vanhukset vietiin vuodeosastoille. Vuodeosastot täyttyivät ja vanhukset laitostuivat, joten keskityttiin kotisairaanhoidon kehittämiseen. Kotipalvelu ja palvelutalotoiminta alkoi 1980-luvulla.

1980- luku

- kotipalvelu ja palvelutalotoiminta alkoi

1990-luku

Ko. luvun aikana keskeistä oli

– 1994-1998 vanhusten kuntouttava päivä- ja viriketoiminta kehittyminen ja

– vanhustyön sisällön ja laadun kehittäminen

– tehostettu palveluasuminen

2000- luku

Ko. luvun aikana käynnistyi valtakunnantasolla muun muassa

- geriatrisen kuntoutuksen tutkimus- ja kehittämishanke

- dementiapotilaiden liikunnallinen kuntoutus

– lakiesitys vanhusten asemasta ja oikeudesta saada palveluja

2010-luku

Ko. luvun aikana kehittyi muun muassa

– laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta ja iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista sekä

- hanke edistämään omaehtoista vanhuuteen varautumista

7. Yhteenveto

Orimattilan Vanhustentaloyhdistys ry on toiminut päänavaajana Orimattilan vanhustenhuollon toteuttamiseksi. Alku tosin on ollut hidasta ja mielipiteetkin eripuraisia. Yhteinen toiminta- ja toteutustapa on kuitenkin saatu synnytettyä. Keskeista ja merkityksellistä on ollut Raha-automaattiyhdistyksen rahoitustuki. Ilman sitä ja yhdistysmuotoista toteuttajatahoa asuntojen rakentaminen olisi muodostunut ongelmalliseksi.

Vaikka yhdistyksen sääntöjen mukaan yhdistyksen jäseninä voivat olla kunta, seurakunta ja säätiö, on toteutusvastuu ollut pääosin vapaaehtoisvoimin tapahtuneessa toiminnassa. Nyttemmin on kuitenkin näkyvissä muutostarve, joka toisi pysyväisemmän vastuunkantotahon toimintojen toteuttamiseksi.

Nyt 50 vuoden ikään yltäneen yhdistyksen toiminta on ollut merkityksellistä myös kaupungin näkökulmasta. Onhan kaupungin keskustaan saatu rakennettua rakennuskokokonaisuus, joka luo erityisen yleisilmeen kaupungin keskusta-alueelle. Samalla sen kautta on voitu luoda asianmukaiset asumisolosuhteet ikääntyneiden ihmisten asumiselle.

Historiikki kokonaisuudessaan on jäänyt kaipaamaan ajanmukaista tarkastelua eri hallinnollisista vaiheista. Osittain henkilökunnan vaihtuminen ja alkuvaiheen tehtävien hoito kaupungin organisaation osana on luonut erityispiirteen muun muassa asiakirjojen arkistoinnille. Tästä johtuen tässä historiikissa on jouduttu tyytymään lähinnä lehtiartikkeleihin ja muistitietoihin perustuvaan aineistoon.

Seuraavalle vuosikymmenelle siirryttäessä olisi kiinnitettävä erityistä huomiota vapaaehtoisvoimin tapahtuvan yhdistyksen tukemiseen. Samalla kiinteistöjen kunnossapito-ohjelma tullee vaatimaan talouden osalta erityistä huomiota.

Jorma Heikkilä / 27.8. 2020